Lehtien palstoilla on käyty vaalien jälkeen keskustelua luottamushenkilövalinnoista ja niiden sukupuolittuneisuudesta. Länsi-Savon päätoimittajan kolumnissa (24.5.) analysoitiin Mikkelin kaupungin tilannetta ja paikkajako on kirvoittanut kielenkantoja myös mielipidesivulla. Satu Taavitsaisen mielestä voi puhua jopa naisvihasta (Länsi-Savo 27.5.).
Kangasniemellä vaalit voitti keskusta. Puolue sai kaksi lisäpaikkaa. Puolueen ehdokkaista noin 60 % oli miehiä ja 40 % naisia. Valtuustoon valitiin keskustan listalta miehiä ja naisia suunnilleen samassa suhteessa. Kangasniemellä keskustalaiset naiset keräsivät kuitenkin hyvin ääniä. Puolueen ääniharava oli Tommi Vehmala, mutta kolme seuraavaksi eniten ääniä saanutta keskustalaista oli naisia. Naisten menestys huomioitiin myös paikkajaossa. Kunnanhallitusta, sivistys- ja hyvinvointilautakuntaa sekä teknistä lautakuntaa johtaa tulevalla valtuustokaudella nainen. Valtuuston puheenjohtajistossa on kaksi naista ja yksi mies.
Luottamuspaikkaneuvottelut eivät ole hätäisen ihmisen hommaa. Vaaditaan lukuisia ryhmän sisäisiä ja ryhmien välisiä neuvotteluja. Luonnollisesti jokainen vaaleissa mukana ollut haluaisi mieleisensä paikan. Valinnanmahdollisuutta rajoittavat kuitenkin esimerkiksi sukupuolikiintiöt ja muiden ryhmien valinnat. Lopputuloksena on yleensä kompromissi, jonka taustalla ei suinkaan aina ole suhmurointia vaan vaalimatematiikkaa ja sen varmistamista, että eri toimielinten tasa-arvopykälät toteutuvat.
Nuorten saaminen mukaan politiikkaan on haaste vaaleista toiseen. Kuntaliiton mukaan 84 kunnassa ei kevään vaaleissa valittu yhtään alle 30-vuotiasta valtuutetuksi. Kangasniemellä olemme iloisia siitä, että alle kolmekymppisten suhteellinen osuus uusista valtuutetuista on kunnassa toiseksi suurin koko maassa. Ainakin Kangasniemellä nuorilla ja naisilla on poliittista tulevaisuutta.
