Länsi-Savo otti pääkirjoituksessaan (5.11.2025) kantaa hyvinvointialueiden talouteen ja toimintamahdollisuuksiin. Kaikille on käynyt selväksi, ettei eduskunnan säätämä rahoituslaki toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ne valuviat, jotka hyvinvointialueiden lainsäädännössä ja rahoituksessa on havaittu, tulisi korjata välittömästi.
Mediassa on jäänyt vähälle huomiolle se skenaario, mitä olisi tapahtunut, jos olisi jatkettu entisellä mallilla. Monet sairaanhoitopiirit olivat ennen sote-uudistusta ongelmissa rahoituksensa kanssa. Kunnat joutuivat alati kohoavien erikoissairaanhoidon kustannusten maksajiksi ja mitta alkoi tulla täyteen. Jos olisimme edelleen kuntapohjaisessa järjestelmässä, kuntatalous olisi nyt monin paikoin katastrofaalisessa tilanteessa.
Rahoitusongelmien varjoon ovat jääneet monet hyvinvointialueiden onnistumiset, kuten vuokralääkäreiden käytön väheneminen, minkä ansiosta kustannuksia on saatu painettua alaspäin. Etelä-Savon hyvinvointialueella on saatu iloita maan lyhyimmistä hoitojonoista ja hyvästä maineesta, vaikka samaan aikaan on käyty lukuisat muutosneuvottelut.
Viimeisimmät Eloisan muutosneuvottelut uhkaavat nyt muun muassa Vaalijalaa, jonka osaaminen vaativien erityispalvelujen tarjoajana on vuosikymmenten myötä kehittynyt valtakunnallisesti merkittävälle tasolle. Myös vammaisten päivätoimintayksiköitä ollaan sulkemassa vammaispalvelulain muuttumisen vuoksi. Lakimuutokset ja säästöt kohdentuvat siten kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Tilanne on moraalisesti kestämätön.
