Sote-palveluala työllistää maassamme yli 400 000 henkilöä. Lähes sama määrä läheisiä tekee joka päivä korvaamatonta hoiva- ja hoitotyötä. Omaishoitajaliiton mukaan noin 350 000 henkilöä on Suomessa pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta. Omaishoitosopimus oli vuonna 2021 kuitenkin vain reilulla 50 000 omaishoitajalla. Laki määritteleekin omaishoidon suppeasti ja jättää ulkopuolelle suuren määrän arkista hoivatyötä.
Omaishoitajuus liitetään usein elämänkaaren loppupäähän. Laajasti ymmärrettynä omaishoitajuus koskettaa myös suurta määrää lapsiperheitä. Monessa perheessä eletään tavallisuudesta poikkeavaa arkea lasten ja nuorten erityisten tarpeiden vuoksi. Esimerkiksi neuropsykiatriset haasteet koskettavat isoa joukkoa lapsiperheitä. Yle uutisoi äskettäin ADHD-diagnoosien suuresta määrästä itäisessä Suomessa. Etelä-Savossa diagnoosin saaneiden 7-12 -vuotiaiden poikien osuus koko ikäluokasta oli toiseksi suurin koko maassa.
Kun perheessä on nepsy-lapsi tai -nuori, jokainen päivä voi tuoda mukanaan yllätyksiä: koulupäivä keskeytyy, kun jaksaminen ei riitä tai päivän kuormitus purkautuu kotona hallitsemattomasti. Arki täyttyy lukuisista palavereista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun kanssa. Työssä käyvä nepsy-lapsen vanhempi taiteilee päivittäin palkkatyönsä ja haastavan perhearjen ristipaineessa.
Apua ja tukea on saatavilla, mutta sitä on osattava ja jaksettava sinnikkäästi pyytää oikealta luukulta. Lääkärien ja muun hoitavan henkilökunnan vaihtuvuuden ollessa suurta, perhe on lopulta moniammatillisen verkoston ainoa pysyvä taho, jonka varaan jää liian paljon hoidon jatkuvuuden varmistamisessa.
Omalääkärimalli on Etelä-Savossa saatu lupaavasti alkuun ikäihmisten kohdalla. Omatyöntekijää tarvitsisivat kipeästi myös nämä lapset ja nuoret perheineen, jotka joutuvat vuosien mittaan avaamaan elämänsä kymmenille vieraille ihmisille. Haastavan arjen keskellä hoitosuhteiden katkonaisuus lisää entisestään erityislasten vanhempien kuormaa.
