Länsi-Savon pääkirjoituksessa (LS 25.9.) heräteltiin keskustelua kuntien tehtävistä sote-uudistuksen jälkeen. Kuten päätoimittaja totesi, julkisuudessa on käyty melko vähän keskustelua kuntien jäljelle jäävistä tehtävistä. Vähän on keskusteltu myös kuntien taloudesta muutoksen jälkeen, toisin sanoen kuntien kyvystä selvitä sivistys- ja elinvoimatehtävistään pienentyvillä verovaroilla.
On liian helppoa kuitata asia toteamalla, että verotulot kyllä pienentyvät mutta sote- ja pelastusmenotkin siirtyvät hyvinvointialueille. Yksittäisen kunnan kantokyky sille lakiperusteisesti sälytettyjen tehtävien edessä voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi. Valtioneuvoston syyskuussa julkaiseman ministeriöiden tulevaisuuskatsauksen mukaan kuntien osalta haasteena on resursseiltaan ja riskinsietokyvyltään heikkojen kuntien suuri määrä. Kuntapolitiikassa onkin syytä pohtia, miten julkisen sektorin velvoitteista huolehditaan jatkossa kestävästi ja kustannustehokkaasti julkisen talouden rahoitusmahdollisuuksien heiketessä. Nykymuotoinen kuntakenttä ei tulevaisuuskatsauksen mukaan pysty yhdenvertaisesti hoitamaan kaikkia tehtäviään, saati merkittävissä määrin vastaanottamaan uusia.
Kuntien elinvoiman kannalta väestökehitys on olennaista, minkä päätoimittaja Laitakari toi kirjoituksessaan hyvin esille. Alueen veto- ja pitovoiman vahvistamisessa riittää jokaisella kunnalla tehtävää yhdessä ja erikseen. Myös elinvoiman osalta on tehtävä entistä enemmän kuntien välistä yhteistyötä. Hanna Moilanen (PL 17.9.) esitti, että Pieksämäelle olisi perustettava oma kehittämisyhtiö. Entäpä jos sen lisäksi tai sen sijaan luotaisiinkin entistä vahvempi Etelä-Savon yhteinen kehittämisyhtiömalli? Ovathan myös Etelä-Savon Yrittäjät (LS 24.9.) nostaneet esille elinkeinopalvelujen nykyisen pirstaleisen tilan ja toivoneet maakunnallisia ja verkostomaisia elinkeinopalveluja. Vain yhteistyöllä ja voimat yhdistämällä voi pienikin kasvaa suureksi.