Hyvinvointialueet kautta Suomen ovat valtavien taloushaasteiden edessä. Pienempien kuntien terveysasemia ja vuodeosastoja on suunniteltu suljettavaksi muuallakin kuin Etelä-Savossa. Taustalla on ammottava aukko kansalaisten tarpeiden ja hyvinvointialueille suunnatun rahoituksen välissä.
Uuden hallitusohjelman myötä rahahanoja kierretään entistä tiukemmalle ja hyvinvointialueiden rahoitusmekanismi, joka suosii väkirikkaita alueita, iskee tulevina vuosina erityisesti väestöä menettäviin alueisiin. Tämä uudistuksen valuvika tulee korjata ja ottaa nykyistä paremmin huomioon alueiden erityispiirteet. Etelä-Savossa se tarkoittaisi muun muassa vapaa-ajan asutuksen huomioimista. Maakunnan lähes 300 000 kausiasujaa voitaisiin ottaa rahoitusmallissa huomioon erillisenä vapaa-ajan asukkaiden palvelukertoimena.
On selvää, että julkinen talous tarvitsee tasapainottamista ja myös sote-palveluissa on sopeuttamistoimia tehtävä. Keinojen osalta voidaan kuitenkin käyttää harkintaa. Miksi kohdentaa leikkaukset Eloisankin alueella jo nyt lähellä THL:n määrittämää tarvevakioitua tasoa toimiviin peruspalveluihin, joilla on suuri merkitys alueen asukkaiden arjen sujumiselle ja koko yhteisön elinvoimalle?
Hyvässä yhteistyössä kuntien kanssa löydettäneen vaihtoehtoisia ja kustannuksia säästäviä tilaratkaisuja. Digipalvelujen kehittyminen tulee parhaimmillaan säästämään sote-sektorin varoja, mutta edellyttää ensin joka niemen notkossa toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja mukulasta mummoon ulottuvaa digiosaamista.
Sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet ovat olleet perustason palvelujen vahvistaminen ja palvelujen yhdenvertainen toteutuminen. Panostamista perustason palveluihin on pidetty hallituspohjasta riippumatta keskeisenä kustannuksia hillitsevänä tekijänä. Tämä logiikka tuntuu nyt unohtuneen. Myös kansalaisten yhdenvertaisuus on vakavassa vaarassa, mikäli suunnitelmat palvelujen voimakkaasta keskittymisestä eri puolilla maata toteutuvat.
