Kirkon mahdolliset muutostyöt ovat menneet monilla tunteisiin viime viikkoina. Ja hyvä niin. Kirkko selvästi kiinnostaa ihmisiä. Siksi taannoiseen keskustelutilaisuuteen olisi toivonut vieläkin suurempaa osanottoa. Onhan kunnallislehdenkin palstoilla käytetty varsin kovaa kieltä ja uumoiltu, että käynnissä on kirkkotaiteen häpäisy-yritys (Vastarannan Kiiski 29.9.).
Tällainen ajatus ei ollut edes rivien välistä luettavissa kirkossa 2.10. pidetyssä tilaisuudessa, jossa asiaa yhteistuumin pohdittiin. Pääasiallinen huoli oli sama kuin Vastarannan Kiiskellä. Hän kiteytti kolumnissaan olennaisen kirkon muutostöihin liittyen: ”Vanhempi väki ei korkeita kirkon rappuja pysty nousemaan ja nuorempi joukko maallistuu eikä koe kirkossa käyntiä kovin tärkeäksi.” Juuri näistä syistä ovat muutostoiveet esillä. Jotta niin liikuntaesteiset kuin lapset ja nuoret perheineen voisivat kokea kirkon omakseen ja tuntea olevansa sinne tervetulleita.
Kangasniemen kirkon arkkitehtooninen erityislaatuisuus tiedostetaan paikkakunnalla hyvin ja on selvää, että kaikki mahdolliset muutostyöt tulee tehdä arvokasta kahtamoistamme kunnioittaen. Uskon, että kirkkohallituksen ja museoviraston ohjauksessa näin myös tapahtuu, mikäli muutostöihin päädytään. Mielestäni kirkon perustehtävä ei ole toimia museona. Kirkko on ennen kaikkea jumalanpalvelustila ja seurakuntalaisten kokoontumispaikka. Siksi on tärkeää aika ajoin arvioida kirkkotilan muutostarpeita ja ryhtyä niihin toimenpiteisiin, jotka yhdessä harkiten hyväksi nähdään.
